291211

Röökit menee piiloon vuodenvaihteessa.
Sählötupakkaa ei saa myydä, sen tupakanomaisuuden takia.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland
ehdotti, että kaljat ja siiderit pitäis piilottaa kaupoissa,
joku taas, että nikotiinivalmisteista eli korvaavista purukumeista,
laastareista yms. inhalaattoreista pitäis saada Kela-korvaus.

Lainaus HeSarista:
"Lääkärit tupakkaa vastaan -verkosto tahtoo nikotiinipurukumit ja
tupakan vieroituksessa käytettävät lääkkeet Kela-korvauksen piiriin.
Verkoston puheenjohtaja erikoislääkäri Olli Simonen sanoo,
että hyvän hoidon lähtökohta tupakan aiheuttamille sairauksille on
sairauden syytekijän eli nikotiini- ja tupakkariippuvuuden
katkaisuhoito tai siitä vieroitus."

Anteeks nyt vaan taas, "tupakan aiheuttamille sairauksille"!?!
EI se tupakka mitään sairauksia aiheuta! Se täytyy polttaa,
ennenku siitä mitään aiheutuu. Hyvää tai pahaa.
Oottekste tupakoitsijat oikeasti sitä mieltä, että ootte sairaita?
Sairastatteko te tupakointia? Voi herraisä tätä vastuunpakoilua ja
kaikkien ja kaiken muun, kuin itsensä syyttämistä.
Eihän tää ole todellista edes enää.

Silläkö tupakointiin sairastuminen nyt sitten vähenee,
kun ne röökit jemmataan kaappeihin kauppojen kassoilla?
Loppuuko alkoholismi Suomesta jos keskarit laitetaan verhon taakse?
Kuka ja missä näitä tutkimuksia ja päätöksiä tekee,
pyytäkääpä sitä käymään tääl mun luona, ois vähä asiaa, saatana!

Ei tupakointi ole sairaus, eikä esim. alkoholismi eli juoppous.
Ne on aina itse aiheutettuja, joten eivät todellakaan sairauksia.

(Tässä kohtaa faijalle tietynlainen respect,
vissiin 50 vuotta juonu, koskaan ei oo sairaudex myöntäny.)

Esimerkiksi syöpäpotilas ei pysty aamulla päättämään,
että "onkohan mulla tänä aamuna syöpä vai nou!"
Myöskään epileptikko tai masentunut ei voi siihen itse vaikuttaa.
Nämä, monen muun muassa, ovat oikeita sairauksia.

Juoppo ja tupakoitsija tekee AINA päätöksen itse, juoko tai polttaako.
Se tekee niistä taas ei-sairauksia. Riippuvuuksia tokikin,
mutta ei sairauksia! Jos juotte tai poltatte, fine. Tehkää niin, mutta
ottakaa peili käteen ja kattokaa sitä pitkään, kun alkaa tehdä mieli
jotakuta muuta omasta perseilystään (sairaudestaan) syyttää.

Enkä nyt edes viitti mennä Suomen vankeinhoitolaitokseen.
Menee muuten koko yö kirjoittaessa, ja hermot lopullisesti...

Tästäkin huolimatta ihan hyvää ens vuotta,
suuri ja viimeinen kosahdus on taas askeleen lähempänä.

___________________________________________________

221111

Sehän näissä tän päivän turhimojulkimosalarakkaissa on
hauskaa, että aikasemmat wannabet ei näytä enää yhtään
niin tyhmiltä. Joku Marika Fingerroos tuntuu ihan fiksulta likalta
näiden hennakalinaisten ja saanaparviaisten rinnalla.
Jussi Parviaisesta tahi Tauskista nyt puhumattakaan...

___________________________________________________

141111

Itsekkyydestä.
Ovatko itsekkäät ihmiset aina pahoja?
Eivät välttämättä, mutta pahat ihmiset ovat aina itsekkäitä.

Terve itsekkyyshän on hyvästä ja todella tarpeellistakin.
Missä sitten menee hyvän itsekkyyden ja pahan itsekkyyden raja?
Mä olen itsekäs. En omasta mielestäni ietenkään liian, mutta...
Olen sitäkin joskus varmasti ollut, nykyään enemmänkin itsekäs siinä
mielessä, etten enää tee oikeastaan mitään, mitä en halua.
Saattaa kuulostaa kusipäiseltä, mutta ajattelen sen niin,
että tällä hetkellä on tavallaan varaa olla itsekäs.
Luojan, tai kenen nyt sitten onkaan, kiitos.
Huomisesta ei koskaan tiedä, muuta kuin sen, että voi olla,
että joudun taas tekemään asioita vasten tahtoani.
Tällä hetkellä en joudu, ja arvostan sitä järjettömästi.

Mutta siis, pohdin tässä taannoisten ja vieläkin meneillään
olevien tapahtumien johdosta tätä itsekkyyskysmystä.
Törmäsin keväällä itsekkäimpään koskaan tapaamaani tyyppiin.
Tyypin itsekkyys aukesi mulle, luonnollisesti,
pieni pala kerrallaan, tutustumisen edetessä.
Ja kun se itsekkyys avautui koko komeudessaan,
olin jo kaulaani myöten paskassa.

No sen verran voin sanoa, että mulla on elämäni ensimmäisen
kerran lakimies. Joo, yli nelikymppiseksi sain elää,
ennenkuin moista tarvitsin. Pakko oli vaan hommata se,
koska tyyppi alkoi perseilemään, silkkaa itsekkyyttään ja
kiittämättömyyttään. Pitkään pohdin, mitä teen saadakseni,
niin sanotusti tilit selväksi ja mielessä kävi jo monenlaista
ratkaisua asiaan. Mitkään niistä eivät kuitenkaan olisi ehkä
kestäneet päivänvaloa, eivätkä taatusti mitkään niistä olisi
olleet järkeviä. Olen vaan elämässäni tottunut asiat itse
hoitamaan, ilman sen suurempia selityksiä.
Nyt ajattelin kuitenkin järjellä, enkä antanut tunteiden
viedä, kuten olisin vielä muutama vuosi sitten tehnyt.

Itsekkyys on mun mielestä pahaa silloin, ja tekee ihmisestäkin
pahan, kun sen tekee tiedostaen. Siis toimii itsekkäästi,
vaikka tietää, että se aiheuttaa muille vaikeuksia ja mielipahaa.
Esimerkiksi kyseinen tyyppi tekee kaiken aina niinkuin se
parhaiten hänen tarkoituksiaan palvelee. Välittämättä tippaakaan
muista tai siitä, mitä omista teoista muille seuraa.
Vain silloin voi tehdä ns. kompromisseja, jos siitä ei ylimääräistä
vaivaa itselle koidu ja siitä voi samalla itse hyötyä.
Muut ihmiset ovat vain välineitä oman elämän helpottamiseen.
Ja se tekee kyseisestä ihmisestäkin pahan.

Kyseinen tyyppi kyllä muistaa aina muistuttaa omasta,
ns. ankeasta lapsuudestaan, mitä en kylläkään enää edes usko.
Ja oli se oma lapsuus kuinka ankea tahansa jne, ei se todellakaan
oikeuta siirtämään sitä paskaa muiden niskaan. Tokikaan se ei
kyseistä tyyppiä haittaa, koska oma olo helpottuu.
Muilla ihmisillä kun ei ole mitään väliä.

Ja jotkut ihmiset kyllä ansaitsevat kaiken paskan,
minkä osakseen saavat. Tyyppi on yksi heistä, mun mielestä.
En enää ihmettele, että sukulaiset eivät juurikaan halua olla
tekemisissä. En ihmettele, että on joskus menneisyydessä
turpaansa saanut. Ihmettelen sen sijaan, jos ei tule saamaan
turpaansa jatkossakin. Ja vaikka näin vanhemmiten alankin
pasifistikoitumaan enenevässä määrin, on se mielestäni kyseiselle
tyypille aivan oikein. Kyllä pahan on hyvä saada palkkansa joskus.

Tyyppi mm. uskottelee, ilmeisesti itselleenkin, että rakastaa yli
kaiken paria pientä ihmistä tässä maailmassa, mutta joka kerta kun näitä
tapaa, asettaa kyseiset ihmiset ehdoin tahdoin oman itsekkyytensä
takia terveydelliseen hazardiin. Koska muuten joutuisi tekemään
elämässään ja omassa kodissaan, pienen pienen, kompromissin.
Ja sehän ei taas tyypin pieneen, köyhään sielunmaisemaan mahdu.

Tyyppi on myös sitä mieltä, että GayPride on ihan perseestä.
Homot saa kuulemma olla homoja, kunhan eivät siitä numeroa tee.
Holokaustista tyyppi on sitä mieltä, että "Get over it!"
Tyyppi on nämä asiat itse mulle kasvotusten sanonut.
Ja kun sanoin olevani totaalisen eri mieltä, olinkin
minä se kapeakatseinen, joka ei hyväksy eriäviä mielipiteitä.
"Hauskinta" tässä suvaitsemattomuudessa on se,
että tyyppi itse kuuluu rodulliseen vähemmistöön,
jota on sorrettu kautta ihmiskunnan historian.

Ja älkää luulkokaan, että mä olisin mikään puhdas pulmunen tai
joku käytöskukkanen, ei sinne päinkään. Mulla vaan on omat,
todella vahvat moraalikäsitykseni. Joissain kohdissa ne venyvät
pidemmälle kuin useimmilla, mutta joissain kohdin ne on myös
järkähtämättömät ja täysin mustavalkoiset. Yksi asia,
jossa näin on, on ystävyys ja toinen on lojaalisuus.
Olen läheisilleni sataprosenttisen lojaali, ja se on joskus
nuorempana jopa aiheuttanut aikamoisia ylilyöntejä.
Mutta jos frendi tarvitsee apua, autetaan ja katotaan
lyödyistä korteista jälkeenpäin kuka voitti ja kuka hävisi.

Ja se, että frendejä autetaan puolin ja toisin, velvoittaa myös.
Sillä, jos olet joskus apua saanut, tajuat luonnollisesti olla
kiitollinen. Paitsi jos olet itsekäs, kiittämätön paskiainen.
Ja sillon ei hyvä heilu. Ei ainakaan mun moraalikäsityksen mukaan.

Ja tyyppi sai multa viime kesän aikana apua, paljonkin.
Ei aina toki sitä pyytänyt, mutta autoin, koska välitin.
Muutama vko sitten alkoi vittuilemaan ja kusemaan mun muroihin.
Luuli ilmeisesti, että annan asian olla, enkä sille mitään voi.
Onneksi nää itsekkäät paskat on myös yleensä itsekkyydessään
niin helvetin tyhmiä, etteivät tajua itse antaneensa aseet,
joilla heidät saa lyötyä kanveesiin. Mä oon itseasiassa ihan
mukava jäbä, jos mulle ollaan reiluja. Mutta jos mulle päättää
vittuilla, osaan mä sen aika hyvin ja muutun ihan mulkuksi.
Kysykää vaikka edelliseltä, joka sen erheen teki, heh!
Nyt kävi niin, että tyyppi alotti tän paskan ja
saa nyt sitte varautua pariinkin yllätykseen ehkä.

Toisen posken kääntäminen ei ole aina hyvä ratkaisu.
Sillä nimittäin usein mahdollistetaan kaikenmaailman
paskiaisten mellastaminen täällä, meidän muiden kustannuksella.
Ymmärrän toki ihmisiä, jotka sen kääntävät, koska ihminen on
luonnostaan sellanen, että välttelee konflikteja. Olkoon niin.
Mulla on jotkut piuhat menny ihan vinoon, koska itse en siihen
lähestulkoonkaan aina pysty. Pitais kai.

Oho, meniks vähän synkäks. No yöllä kirjoitettu...
Born to be wild, paitsi himassa.

___________________________________________________

011111

Tänään julkaistiin taas kansalaisten verotiedot.
Tää viikko meneekin niitä ihmetellessä sitte.
Hajoo pää, en tajuu tätä kateellisten sarvikuonojen
maata aina. Läheskään aina.
Miks ihmisiä kiinnostaa niin kovasti se, kuka on
nuorten rikkaiden listalla tai ketkä ovat
2000 suurituloisinta?!

Eikö omassa elämässä ole tarpeeksi?
Miks ne naapurin liksat kiinnostaa ihmisiä niin paljon,
että verotoimistoihin kärrätään joka vuosi lisäpäätteitä?
Miks jotkut apinat haluaa päästä kurkkimaan kollegan tienestejä!?
Joku urpo sanoi viime vuonna radiossa mm. syyksi tän
vanhan verukkeen, että "auttaa sitte palkkaneuvotteluissa,
kun tietää mitä kollega tienaa samasta duunista!"
Voi perseen suti!

Kun ei se vaan mene noin.
Jos Tero ja minä tehdään samaa duunia, mutta mä teen sen niin,
että just ja just saan pitää työni ja Tero tekee sen niin hyvn,
ettei kukaan mistään pääse koskaan sanomaan,
niin kuuluko mun saada saman verran liksaa, kuin Teron?
No EI!
Samasta työstä sama palkka, paskanmarjat!

Mut ei mitään, syö Activiaa kun vatsa valittaa.
Älä vaan ruokavalioon muutoksia tee.
Tokihan Activia auttaa mainoksen mukaan jopa pönötykseen!?
Sanakirja on hyvä apu välillä, ihmiset.

Ota se Gojimarjaharjusoraretiisihainrusto-pilleri,
jos alkaa maha roikkua ja perse painaa semitonnin.
Älä nyt sitä virhettä vaan mee tekemään, että liikkuisit!

Ja jos sairastut esmes alkoholismiin, on se onneks
aina muiden syy. Millon paskan, liikaa vaativan pomon,
millon perhesyiden, millon mitäkin. Ja yleensähän se jo riittää,
että viikonloppusin nyt vaan on ihan pakko rentoutua,
paskan duuniviikon jälkeen, poikien kans muutamalla kaljalla.
Mut siis enhän mä ite siis oo mitään tehnyt, ne on ne olosuhteet.
Se se oiski, ku peiliin kattosit ja sieltä yrittäisit syytä ettiä!

Vai pitäskö omista mokistaan vaan ottaa vastuu!?
Eihän mokaamisessa mitään pahaa olee, hazardeja tulee kaikille.
Mut jos ja kun mokaat, myönnä se. Ei siihen kuole.
Usko pois...

___________________________________________________